+
Ladataan haku

Gargoyle's Quest
01.11.2014 - Kirjoittanut: RetroMake - Kommentit

Halloween on täällä, joten koen velvollisuudekseni arvostella lapsuuteni suosikin, Gargoyles Questin. Onko aika kullannut muistot vai pureeko tämä Ghouls 'n Ghosts spin-off-peli vieläkin kuin vesikauhuinen lepakko?

Kauhua, kauhua kaikkialla
Pelin keskeinen tematiikka keskittyy kauhuun, ja se näkyy. Haamuja, pahoja henkiä, suohirviöitä ja kaikenmaailman öttimönkiäisiä ja pomppivia silmiä vilisee siellä täällä. Myös Gargoyle on, kuinkas muutenkaan kuin, piru. Jopa pelissä esiintyvän maan kuningas on hirviömäinen ilmestys. Gargoyles Quest on siis kuin luotu halloween-peliksi.

Pelin yksi ongelmahan on kontrollit. Etenkin hyppy on suhteellisen tönkkö ja suomainen, etenkin kun ruutu on täynnä erilaisia objekteja. Asiaa ei varsinaisesti helpota suurenkokoiset spritet, Gargoylea nopeammat viholliset ja se, että Gargoyle on yleensäkkin aikamoinen köntys. Hauska lisä on se, että siipien avulla pystyy leijailemaan jonkin aikaa, se helpottaa pelaamista ja monipuolistaa peliä. Ei se nyt kuitenkaan täysin pysty pelastamaan tönkköjä kontrolleja. 

Oikeastaan kontrollit Ghouls n Ghosts-peleissä ovat aina olleet hieman tönköt, jotka ovat omiaan vaikeuttamaan niitä, ehkä se on vain niiden luonne. Tästä päästäänkin siihen vaikeuteen. Jokainen pelaaja varmaan tietää, että Ghouls 'n Ghost-pelit ovat pirun vaikeita. Tämä ei tee poikkeusta. Piikkejä vilisee, silmiä pomppii ja suurikokoiset lepakot lentävät syömään piruparan kalman pois. Tietysti jos edellä mainitut kontrollit olisivat paremmin toteutut, ei Gargoyles Quest olisi ihan niin vaikea.

Gargoyles Questin rakennehan on seuraavalanlainen; sinun täytyy ensin läpäistä suurempi alue, sen päästyäsi eteesi avautuu Pokemon-perspektiivillä toimiva kartta, jossa pääset todella näennäisesti, mutta kuitenkin vapaasti liikkumaan. Eteesi avautuu sattumanvaraisesti pieniä alueita, jotka ovat periaatteessa haasteita, ja suurempia alueita jotka toimivat ikään kuin tasoina. Hauska rakenne ja kattaa oman seikkailufiiliksensä, koska mukaan on tumpattu myös kepeitä RPG-elementtejä maustamaan muuten tavallista tasoloikkaa. En ole roolipelitietäjä joten en osaa sanoa ovatko elementit toimivia vai ei, ottakaa joku selvää.

Ongelmahan on se, että pieniä alueita voi oikeasti aueta ihan muutamien pikselien välein, eli varaa liikkua kartalla vapaasti edes sen verran mitä siihen olisi varaa ei ole. Lisää hermoromahdusriskiä avittaa jos alue on jatkuvasti sama. Voitte vain kuvitella fiiliksen kun juuri viimeisillä hetkillä ennen suurempaa aluetta arpoutuu pienempi alue siihen. Todella rasittavaa kun karttanäkymä katkeilee jatkuvasti.


Vedetään yhteen
Mitä tästä nyt sanoisi? Graafikat ovat Game Boy -mittapuulla todella hyvät, musiikit loistavat, tunnelma ja konsepti todellakin toimii. Kompastuskiviä on liki yhtä paljon kuin hyviäkin puolia, joten se on tasaväkinen kokonaisuus. Nostalgia-arvoa en halua ottaa huomioon, koska en halua arvostella toista peliä muita reilummin asian, joka ei välttämättä liittyisi peliin mitenkään, jos en olisi sitä nuorempana pelannut, takia. Ongelmia on tosiaan jonkin verran, mutta ei niin paljon, että peli olisi vahvasti keskivertoa huonompi, mitä se voisi olla jos em.hyvät puolet eivät toteutusi.

Vastaan siis alkupätkään: Onko aika kullannut muistot? Ehkä vähän, mutta kyllä tämä silti kova peli on. Ei ehkä parhaita ikinä, mutta Game Boyn, jos ei parhaita, niin ainakin ikimuistoisimpia.


8/10Mainio peli
Lähetä viesti
Kommentointi on poistettu toistaiseksi käytöstä