+
Ladataan haku

EarthBound
28.09.2013 - Kirjoittanut: Naatiska - Kommentit


Roolipelien suureen valikoimaan mahtuu monenlaisia pelejä. Kuuluisimpia sarjoja ovat tietysti kaikkien tuntemat Final Fantasy ja Dragon Quest. Näiden parrasvalojen taakse jää usein piiloon joitakin ehkä arvostettuja, muttei yleisellä tasolla kovin tunnettuja pelejä. Super Nintendolle julkaistu EarthBound on juuri sellainen. 

Oikeastaan EarthBoundin maine ei ole kirinyt pitkälle, sillä se julkaistiin vain Japanissa (nimellä MOTHER 2) ja Pohjois-Amerikassa. Japanissa peli sai hyvän vastaanoton, mutta Amerikoissa pelin myynnit jäivät melko vähäisiksi, osittain siksi, ettei sen tyyppisiä pelejä vielä arvostettu paljoa. Peli mukailee suurimmaksi osaksi perinteisiä roolipelejä. Voit ostaa aseita, voit tallustella ympäri karttaa sekä vuoropohjainen taistelu löytyy. Suurin ero tavanomaisiin roolipeleihin piilee siinä, ettei EarthBound olekkaan armottomassa fantasiamaailmassa käytävä peli. Se vain yksinkertaisesti sanottuna on outo, mutta outous tekee pelistä entistä monipuolisemman.

Tulevaisuudesta vierailija
Ness, pelin päähenkilö herää yöllä rysähdykseen, kun meteoriitti putoaa läheiselle kukkulalle. Hän lähtee lemmikkikoiransa, ja ystävänsä Pokeyn kanssa tutkimaan yönhämärissä tapahtunutta. Pudonnut meteoriitti paljastuu lopulta tulevaisuudesta saapuneen ampiaisen, Buzz Buzzin ajoneuvoksi. Ampiainen varoittaa sankariamme tuhosta, Giygasista. Ness saa selville myös, että vain neljä ihmistä voi pysäyttää pahuuden, ja hän itse lukeutuu siihen nelikkoon. Buzz Buzz luovuttaa Nessille pelin tärkeimmän esineen, Sound Stonen. Päähenkilön tehtävänä on kerätä tähän kiveen kahdeksan eri pyhätön voimat, jotta tämä on tarpeeksi voimakas pysäyttämään Giygasin. Näin Ness tarttuu oitis haasteeseensa, sankarimme seikkailu voi alkaa läpi erilaisten kaupunkien ja luolien. Matkallaan hänen joukkoonsa tarttuu uusia tuttavuuksia ja he yhdessä voivat pysäyttää pahuuden.

Paljon yksityiskohtia
Earthbound on outo ja massasta poikkeava, hyvällä tavalla. Pelin huumori nappaa varmasti ketä tahansa. Viittauksia löytyy jatkuvasti ja neljäs seinä rikotaan kerta toisensa jälkeen aina vaan järeämmillä aseilla. Huvittavuuksia löytyy muualtakin pelistä, kuin dialogeista. Esimerkiksi tallentaminen hoituu soittamalla puhelimella Nessin kaukana asuvalle isälle, joka myös rahoittaa Nessin pankkitiliä sievoisilla summilla. Puhelin osoittautuu myöhemmin isoksi osaksi peliä. Langallisen puhelimen kautta pelaaja voi tilata vaikka pizzaa tai soittaa tavarapankkiin, jonne lähetti vie pelaajan ylimääräisiä tavaroita talteen kunnes ne haluaa sieltä takaisin. Puhelinumeroita ei tietenkään saada kerralla paketissa, vaan ne pitää kysyä erikseen muistiin asianomaiselta hahmolta. Lisäksi löytyy myös pankki, jonne voi säästää rahojaan, sillä pelaajan kuollessa suuri osa käteisestä katoaa. Nämä pienet seikat tekevät pelaamisesta entistä viihdyttävämpää.

Laaja peli, hyvät musiikit
Pelimaailma on laaja ja eloisa. Tavallisesti peleissä overworld on melko peruskauraa, mutta EarthBoundiin on muistettu lisätä  myös tiellä huristelevia autoja  ja silloin tällöin esiin pomppaavia sivuhahmoja. Kaupungeilla tallustelevat asukkaat eivät ole vain puhuvia päitä, vaan heiltä saa silloin tällöin hyviä neuvoja sekä vihjeitä. Avoin maailma sisältää myös joka puolella viliseviä vihollisia ja eläimiä, joten täysin turvassa on vain rakennusten sisällä, ja niitähän löytyy! Kuten roolipeleissä yleensäkkin, on kaupungit ahdettu täyteen erilaisilla kaupoilla, pikaruoka-ravintoloilla, ja sairaaloilla ja hotelleilla. Plussataan vielä loistavat musiikit, jotka pitävät yllä mainiota tunnelmaa eloisassa pelimaailmassa.


Pelaajan ohjakset
Pelattavuus oon yleisesti ottaen loistavaa. Kontrollit on helposti opittavat ja simppelit. Toki SNES:n kahdeksansuuntainen ohjaus näin laajassa pelissä tekee silloin tällöin tuskaa pelihahmon jäädessä johonkin kulmaan jumiin. EarthBoundissa pärjää jo pitkälle kun muistaa vain liikkua keskellä tietä ja mieluiten pyörää käyttäen. Poiketen standardeista kumppanit liikkuvat kiltisti jonossa Nessin perässä, toisinkuin muissa roolipeleissä, joissa näkyy vain päähahmo liikkuessa overworldissä. Tämä aiheuttaa sivuseikkoja ja rajoituksia, kun Ness ei voi käyttää polkupyörää silloin kun hänellä on seuralaisia mukanaan.

Psykedeelinen, mutta perinteinen
Vihuja vastaan taisteleminen on toteutettu perinteiseen roolipelimäiseen tapaan, vuoropohjaisena. Vuoron perään kukin hahmo tai vihollinen tekee oman hyökkäyksensä, ei sen kummempaa. Se missä EarthBound jälleen tuo eroavuuttaan esille on kamppailujen psykedeeliset taustat ja se ettei pelaajan omia hahmoja näy. Tämä tuskin haittanee ketään, mutta pistää silmään, jos on tottunut perinteisempään roolipeliin. Toinen tärkeä seikka on myös pelin aseet. Usein roolipeleissä käytetään mitä kummallisimpia välineitä, mutta Ness ja kumppanit tyytyvät arkipäiväisiin tavaroihin, esimerkiksi pesäpallomailaan tai ritsaan. Myöskin suojavarusteet ovat luokkaa lippis tai jokin muu vaatekappale.

Vaikeustaso kohdillaan
Onko EarthBound vaikea? Kyllä ja ei. Pelissä eteneminen on melko lineaarista ja melkeinpä helppoakin, sivuhahmojen opastaessa pelaajan suuntaa. Pahimmassa jumi tilanteessa voi myös pyytää apua paikalliselta vihjemieheltä, joka antaa erittäin selkeitä vinkkejä maksua vastaan. Haasteet tulevat eteen vasta niissä vihollisissa, jotka ovat yksinkertaisesti liian voimakkaita. Tähän ongelmaan auttaa vain levelin ja muiden ominaisuuksien nostaminen, jolloinka vaikeustasokin laskee vihollisten kohdalla huomattavasti. Ominaisuuksien kehittäminen tapahtuu keräämällä expaa eli kokemuspisteitä vihollisten voittamisesta ja saavuttamalla siten uusia leveleitä. Hommaa on helpotettu myös siten, ettei kuollessaan menetä keräämiään kokemuspisteitä. Tästä päätellen EarthBound ei suinkaan ole vaikea, muttei liian helpoksikaan ole tasoa vedetty.

Aikansa huippu
Jos kysyttäisiin Super Nintendon parasta peliä, EarthBound olisi itselläni varmasti kärkisijoilla. Peli sattuu olemaan parhaimpia suorituksia mitä koko konsolilla on nähty koskaan. Grafiikat eivät lyö luita kurkkuun, mutta toimivat ja ajavat asiansa loistavasti kaikessa yksinkertaisuudessaan. Visuaalinen puoli ei olekkaan pelin lippulaiva. Asia joka tekee tästä fantastisen kokemuksen on sen omalaatuisuus. Kukapa ei haluaisin antaa turpaan vihollisille kuten nykyaikainen retrohippi tai kung-fua osaava poliisi. Entäpä kun vastaan tulee Herra Molekyyli? EarthBoundin kaltaisia onnistuneita ja samalla eksoottisia seikkailuja on harvassa nykypäivinä, ja juuri tämä hullunkurisuus erottaa pelin massasta ja tuo sille lisäarvoa huvittavuudellaan. 

Lopuksi voi vain todeta, että EarthBound onnistuu miltei kaikessa mihin se ikinä ryhtyykään. Huonoja puolia on vaikea löytää väkisinkään. Kokemuksena tämä on loistava, pelinä vielä loistavampi. Roolipelejä kammoksuvat voivat heittää viimeisetkin epäilyksensä roskakoriin, sillä allekirjoittaneena voin todeta pelin sopivan kaikille. Wii U:n omistajat saavat hyvän mahdollisuuden tutustua peliin Virtual Consolesta lataamalla, sillä alkuperäistä versiota voi olla hankalempi tavoittaa enää nykypäivänä. Siispä suosittelen EarthBoundia jokaiselle joka vain kynnelle kykenee. Saatat yllättyä.

Plussat & Miikat

+ Omaperäisyys
+ Laaja
+ Musiikit


10/10Mestariteos
Lähetä viesti
Kommentointi on poistettu toistaiseksi käytöstä