+
Ladataan haku

Rayman Legends
29.09.2013 - Kirjoittanut: RetroMake - Kommentit



Elokuun loppupuolella julkaistu Rayman Legends oli alkusuunnitelmien mukaan tulossa pelkästään Wii U:lle, mutta ilmeisesti pelintekijät säikähtivät Wii U:n huonoja myyntejä ja siirsi pelin multiplatteriksi. No, alkuperäiset suunnitelmat näkyvät Gamepadin käytössä, josta kuulemme pian, eli siirtykäämme itse arvostelun pariin:

Juoni ja idea
Pelissä siniset otukset, nimeltä Teensiesit kaapataan, ja Rayman ja ystävykset lähtevät keräämään niitä.
Pelissä saa mennä tasot missä järjestyksessä haluaa, sillä rajoituksella että Teensiessejä pitää kerätä tietty määrä jotta pääsee tasoihin. Teensiessejen avulla avautuu myös erilaisia aikaa vastaan taistelutasoja ja tasoja, joilla saa erilaisia hahmoja auki. 

Kaunis kuin auringonlasku ja revontulet samassa paketissa
Pelin graafista ilmettä voi kuvailla ainakin seuraavilla sanoilla: Upea, kaunis, hieno, loistava, yksityiskohtainen, upea, ja vielä kerran upea. Peli yhdistelee taidokkaasti piirrosmaista sarjakuva -ja yksityiskohtaisempaa 3D-grafiikkaa. Animaatiot ovat silkinpehmeitä ja silmiähyväileviä, ettei voi kuin ihmetellä silmät pyöreinä miten grafiikat voivat olla ihmisten tekemiä.

Pelattavuus tasoloikkapelien aatelia
Pelattavuus ei ole suoraan kuin Mariosta, sillä se on hieman...miten sen sanoisi...ei huonompaa mutta tuntuma on erilainen, Raymanin volttien veto saattanee vaikuttaa asiaan. Ohjattavuus on yleisesti oikein mainiota, en keksi mitään valittamista.



Tasosuunnittelu
Tasosuunnittelussa on onnistu oikein hienosti, sillä jotkut tasot ovat niin hullunkurisia että naurattaa. Esim. eräässä tasossa pitää Gamepadin kosketusnäytöllä "piirtää" maastoa tietokonepelaajalle (jos siis satut pelaamaan yksin). Myös oivalliset rytmittelytasot joissa mennään mm.Eye of the tigerin tahtiin ovat erittäin hupaisia. Tasosuunnittelu on sanalla sanoen niin nerokasta että Jeesus menettäisi kykynsä kävellä vetten päällä tätä pelatessaan. Murfyn käyttö kosketusnäytöllä tuo oivallisen lisän loistavaan peruskauraan, ja voisin väittää että se juurikin tekee tasosuunnittelusta erittäin nerokasta.

Musiikit
Musiikit ovat ajoittain loistavat, ajoittain ihan jeessit, ja ajoittain lipsuvat ohi korvien keskinkertaisuudellaan. En väitä että mitkään kipaleet olisivat huonoja, muttei kaikki biisit jaksa miellyttää. Nerokkuuta lähentelevä biisi oli mielestäni jo aikaisemmin mainittu Eye of the tigerin banjolla ja trumpetilla soitettu versio. Voidaan siis sanoa että musiikit ovat vaihtelevia laadultaan, muttei missään kohtaa tee mieli mykistää ääniä, ei todellakaan.
 
Yhteenveto:
Rayman Legends on erittäin loistava kaltaiselleni tasoloikkafriikille, ja voisin periaatteessa suositella tätä kenelle vain, joka vähänkään pitää kyseisestä lajista. Ikähaarukka ei mene missään, sillä mielestäni peli sopii kenelle tahansa. Jo monta kertaa mainittu nerokkuus ilmenee peliä pelatessa monta kertaa, sillä tämä yksinkertaisesti vain on nerokas peli. Viittauksia löytyy aina Terminaattorista hassuihin sanaleikkeihin tasojen nimissä, mutta paras puoli ehdottomasti on...kaikki. Rayman Legends on suorastaan täydellisyyttä hivelevä teos ja uskaltaisin väittää että 2010-luvun paras tasoloikka. Pelistä huokuu läpi kaikki tekijöiden innovatiivisuus ja innostus peliä kohtaan, ja näkee että tasosuunnitteluu on todellakin käytetty viimeisetkin mielenterveyden rippeet, sillä kuten mainittua se on loistavaa. 
Rayman Legendsista on vaikea keksiä huonoja puolia, mutta ohessa näette plussat ja miinukset:

Plusmiinusnolla:
++Tasosuunnittelu
++ Grafiikat
++ Gamepadin käyttö
+ Musiikit
+ Suhteellisen paljon pelattavaa
+ Sopivasti haastetta
(+ viittaukset muihin teoksiin ja hassut sanaleikit)

- Ei onlinepeliä


10/10Mestariteos
Parhaimpia suorituksiasi! Mielipiteet tulivat hyvin esille.   

Raymanejä en ole itse koskaan varsinaisesti pelannut, mennyt koko sarja ohitse. Legends vaikuttaa kuitenkin hyvältä, joten jospa tämän hommaisi hamassa tulevaisuudessa...


"Viittaukset muihin teoksiin..."

Tosiaan. En olisi uskonut, että Raymanin kaltaisesta pelistä löytyisi viittauksia populaarikulttuuriin, mutta pelattuani The Mansion of the Deep -kentän viimeisen sekvenssin nousi huulilleni välitön hymy. Tiedä sitten kuinka moni kyseisen referenssin erääseen leffaan noteerasi.


Lähetä viesti
Kommentointi on poistettu toistaiseksi käytöstä